11,8 miljoonaa EU-kansalaista maksaa veroja hallituksille, joita he eivät voi äänestää

Euroopan unionissa 11,8 miljoonaa kansalaista maksaa tuloveroa, arvonlisäveroa ja sosiaaliturvamaksuja hallituksille, joita heillä ei ole oikeutta äänestää kansallisissa vaaleissa – rakenteellinen demokraattinen paradoksi, joka koskee noin yhtä kolmestakymmenestä EU:n asukkaista. Tämä ilmiö on verovelvollisuuden, poliittisen edustuksen ja vielä ratkaisemattoman jännitteen risteyksessä kansallisen suvereniteetin ja Euroopan yhdentymisen välillä.

Keitä tarkalleen ovat 11,8 miljoonaa EU-kansalaista, joita verotetaan ilman kansallista edustustoa?

Nämä ovat liikkuvia EU-kansalaisia – ihmisiä, jotka ovat käyttäneet perustamissopimuksessa annettua oikeuttaan asua ja työskennellä toisessa jäsenvaltiossa. Saksassa työskentelevä espanjalainen insinööri, Irlannissa NHS:n palveluksessa oleva romanialainen sairaanhoitaja, ranskalainen arkkitehti, joka asettui Alankomaihin. EU:n vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen mukaan heillä on täysi oikeus oleskella ja työskennellä missä tahansa blokissa. Isäntämaan myöntämät poliittiset oikeudet jäävät kuitenkin kunta- ja Euroopan parlamentin tasolle. He maksavat täyden kansantuloveron, he rahoittavat eläkejärjestelmiä, he osallistuvat terveydenhuoltoon palkkamaksuilla – mutta he eivät voi äänestää parlamentteja, jotka määräävät veroprosentit, suunnittelevat eläkekaavoja tai muokkaavat terveydenhuoltobudjetteja.

Luku 11,8 miljoonaa tulee Eurostatin tiedoista, jotka seuraavat EU:n sisäistä liikkuvuutta. Luxemburgin kaltaisissa maissa (jossa lähes puolet työvoimasta on muiden EU-maiden kansalaisia), Belgiassa, Irlannissa ja Itävallassa pitoisuudet ovat korkeimmat. Pelkästään Saksassa asuu yli 3 miljoonaa liikkuvaa EU-kansalaista. Väestörakenne vääristää nuoria, koulutettuja ja taloudellisesti aktiivisia – juuri sitä kohorttia, johon työmarkkinalainsäädäntö, asuntopolitiikka ja finanssisäännöt vaikuttavat eniten.

Miksi EU sallii tämän demokraattisen kuilun jatkumisen?

Lyhyt vastaus on suvereniteetti. Kansalliset vaalit ovat edelleen jäsenvaltioiden yksinoikeus nykyisen sopimusarkkitehtuurin mukaan, ja äänioikeuden laajentaminen pitkään oleskelleille EU:n kansalaisille edellyttäisi joko perussopimuksen muuttamista – poliittisesti myrkyllistä prosessia – tai yksittäisten hallitusten vapaaehtoista yksipuolista uudistusta. Muutama maa, mukaan lukien Tanska ja Suomi, on ulottanut rajoitetun äänioikeuden joissakin vaaleissa pitkään oleskelleille asukkaille, mutta nämä ovat pikemminkin poikkeuksia kuin johdonmukaista EU:n laajuista politiikkaa.

EU myöntää liikkuville kansalaisille oikeuden äänestää ja asettua ehdolle Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa isäntämaassaan. Tämä on merkityksellistä, mutta epätäydellistä. Euroopan parlamentin päätökset muokkaavat sääntelyä, mutta kansalliset parlamentit hallitsevat välitöntä verotusta, hyvinvointiarkkitehtuuria ja menoprioriteetteja, jotka välittömästi ohjaavat jokapäiväistä talouselämää.

"Verotus ilman edustusta ei ole vain historiallinen epäkohta – se on aktiivinen päivittäinen tila lähes 12 miljoonalle eurooppalaiselle, jotka ovat tehneet juuri sen, mitä EU heiltä pyytää: muuttaneet, integroituneet, edistäneet ja rakentaneet elämää rajojen yli."

Mitkä ovat todelliset seuraukset kärsiville kansalaisille?

Seuraukset ovat sekä taloudellisia että psykologisia. Liikkuvat EU-kansalaiset kertovat heikentyneestä poliittisesta sitoutumisesta, kansalaisten epävarmuudesta ja strategisista päätöksistä, jotka koskevat poliittisen syrjäytymisen vääristämiä pitkän aikavälin juuret. Jotkut palaavat kotimaahansa nimenomaan äänestääkseen kriittisissä vaaleissa – järjetön tulos, joka rankaisee integraatiota.

• Vero ilman ääntä: Liikkuvat kansalaiset maksavat saman marginaalituloveroprosentin kuin kansalaiset, mutta heillä ei ole mekanismia, jolla he voisivat kyseenalaistaa veropolitiikkaa asuinmaansa äänestyslaatikon kautta.
• Eläkejärjestelmän altistuminen: Maksut isäntämaan eläkejärjestelmiin suoritetaan vuosien tai vuosikymmenten aikana, mutta rahastoja hallinnoivat hallitukset valitsee ryhmä, joka jättää maksajat pois.
• Asuminen ja sosiaalipolitiikka sokea piste: kansallinen asuntolainsäädäntö – vuokravalvonta, sosiaalisten asuntojen myöntäminen, asuntolainatakuujärjestelmät – vaikuttaa suoraan liikkuviin kansalaisiin, joilla ei ole äänioikeutta tällaisia toimenpiteitä ehdottavissa tai vastustavissa puolueissa.
• Kaksinkertainen poliittinen syrjäytyminen: Monet liikkuvat kansalaiset menettävät myös tehokkaat siteet kotimaansa poliittiseen järjestelmään pitkän poissaolon jälkeen, mikä luo osan eurooppalaisista, jotka ovat poliittisesti kansalaisuudettomat kansallisella tasolla molempiin suuntiin.
• Työlainsäädännön haavoittuvuus: Työturvallisuus, vähimmäispalkkalainsäädäntö ja ammattiliittojen oikeudet määräytyvät kansallisella tasolla liikkuvien työntekijöiden rahastoissa, mutta he eivät voi olla vastuussa vaaleissa.

Mitä uudistuksia ehdotetaan tämän demokratiavajeen korjaamiseksi?

Euroopan parlamentti on toistuvasti kehottanut jäsenvaltioita ulottamaan kansallisen äänioikeuden EU:n kansalaisiin, jotka asuvat maassa tietyn ajan – yleensä viisi vuotta, mikä vastaa pysyvän oleskeluluvan kynnystä. Vuoden 2021 Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa yksilöitiin tämä aukko ensisijaiseksi huolenaiheeksi, jonka kansalaiset esittivät keskustelupaneeleissa kaikkialla mantereella.

Uudistusehdotukset vaihtelevat täydestä äänioikeudesta kansallisissa vaaleissa viiden vuoden asumisen jälkeen vaatimattomimpiin toimenpiteisiin, kuten neuvoa-antaviin kansanäänestysoikeuksiin tai pakollisiin parlamentaarisiin kuulemistilaisuuksiin liikkuvien kansalaisten edustajien kanssa ennen verolainsäädännön hyväksymistä. Useat parlamentin jäsenet ovat ehdottaneet direktiiviä, joka velvoittaisi jäsenvaltiot myöntämään kansallisen äänioikeuden kymmenen vuoden keskeytymättömän asumisen ja aktiivisen verotuksen jälkeen – mutta sitovaa lainsäädäntöä ei ole vielä hyväksytty neuvostolle.

Belgia harkitsi – ja hylkäsi – kansallisella tasolla vuonna 2023 uudistusta, joka olisi antanut EU:n kansalaisille mahdollisuuden äänestää liittovaltion vaaleissa viiden vuoden kuluttua. Saksan nykyinen koalitio on keskustellut asiasta ilman lainsäädäntöä. Poliittinen este on johdonmukainen: vallassa olevat puolueet ovat huolissaan arvaamattomista vaaliryhmittymistä; nationalistiset liikkeet pitävät laajentumista suvereniteetin uhkana.

Miten rajat ylittävän monimutkaisuuden hallinta yhdistyy nykyaikaisten ammattilaisten tarvitsemiin työkaluihin?

Tässä ympäristössä liikkuvat 11,8 miljoonaa liikkuvaa EU-kansalaista ovat suhteettoman paljon yrittäjiä, freelancereita, etätyöntekijöitä ja ammattilaisia, jotka toimivat useilla lainkäyttöalueilla. Sääntöjen noudattamisen, verotuksen, asiakassuhteiden ja liiketoimintojen hallinta yli rajojen vaatii infrastruktuuria, jonka kansalliset hallitukset ovat olleet hitaita. Tämä aukko on juuri se paikka, jossa alustat, kuten Mewayz – yli 138 000 käyttäjän käyttämä 207-moduulinen all-in-one-yrityskäyttöjärjestelmä – auttavat ammattilaisia yhdistämään työkalujaan, automatisoimaan hallinnollista taakkaa ja keskittymään rakentamiseen riippumatta siitä, millä puolella rajaa he kutsuvat kotinsa.

Usein kysytyt kysymykset

Voivatko EU:n kansalaiset äänestää isäntämaansa vaaleissa?

Kyllä – EU-sopimuksen laki antaa liikkuville EU-kansalaisille oikeuden äänestää ja asettua ehdolle sekä kunnallisvaaleissa että Euroopan parlamentin vaaleissa asuinmaassaan. Kansalliset parlamenttivaalit, jotka säätelevät välitöntä verotusta ja suurinta osaa sosiaalipolitiikasta, rajoittuvat kuitenkin isäntämaan kansalaisiin. Tämä luo demokraattisen epäsymmetrian ydin: vaalit, joilla on vähiten verotuksellista merkitystä, ovat avoimia; vaalit, jotka määräävät veroprosentin, eivät ole.

Onko verojen maksaminen maassa, jossa et voi äänestää, laitonta tai EU-lain vastaista?

Ei. Nykyiset EU-sopimukset eivät edellytä jäsenvaltioita laajentamaan kansallista äänioikeuttaan muiden jäsenvaltioiden EU:n kansalaisille. Nykyinen oikeudellinen kehys luotiin tarkoituksella kansallisen vaalien itsemääräämisoikeuden säilyttämiseksi. Tilanne on laillinen, mutta se tunnustetaan laajalti – myös EU:n toimielimissä – demokratiavajeeksi, joka heikentää poliittista tasa-arvoa, jota liikkumisvapauden oli tarkoitus edistää.

Mitä liikkuvat EU-kansalaiset voivat tehdä muutoksen puolesta?

Liikkuvat kansalaiset voivat äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa (mitä monet äänestävät alhaisemmalla äänestyksellä kuin kansalaiset), osallistua EU:n kansalaisaloitteen mekanismeihin, osallistua kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin, kuten Euroopan federalistien liittoon tai maahanmuuttopolitiikkaryhmään, ja ottaa yhteyttä kotimaansa Euroopan parlamentin jäseniin, jotka ovat edelleen kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan. Joissakin maissa on virallisia diasporaneuvostoja, jotka osallistuvat lainsäädäntöprosesseihin. Asianajomaailma on pirstoutunut, mutta aktiivinen.

Jos kuulut miljoonien liikkuvien eurooppalaisten joukossa, jotka johtavat yritystä, freelance-toimintaa tai ammattitoimintaa yli rajojen, Mewayz tarjoaa sinulle tavoitteisiisi vastaavan toiminnallisen infrastruktuurin – CRM:stä ja laskutuksesta tiiminhallintaan ja analytiikkaan, kaikki yhdessä alustassa alkaen 19 $/kk. Aloita ilmainen kokeilujakso osoitteessa app.mewayz.com ja pyöritä yritystäsi ilman rajoja.